aihe: draama
modifioitu Viettelysten vaunut-elokuva
Blanche
värisee onnesta. Viimeinkin hänellä on vierellään joku, joka lausuu silmillään
kauniita sanoja. Mitch elvyttää rakkaudellaan Blanchen yksinäiset solut kuin
pitkään odotettu sadekausi aavikon. Halkeillut hiekka sulaa hedelmälliseksi
mullaksi ja alkaa versoa puita, jotka kantavat eksoottisia makeita hedelmiä.
Mitch
saattaa Blanchen kotiovelle romanttisen elokuvaillan päätteeksi. Elokuva oli
Blanchen mielestä ahdistava draama, jonka onnettomaan sankarittareen hän samaistui
liiankin hyvin, mutta Mitchin vaelteleva lämmin käsi sai hänen ajatuksensa
toisaalle. Kenties hän voisi piankin odottaa Mitchin kosintaa.
Kotiportilla
Blanche ja Mitch vaihtavat viimeisen tunteikkaan suudelman. Heidän
irrottautuessa toisistaan ulko-ovi aukenee ja Blanchen siskon mies Stanley
astuu ulos. Hän tuijottaa Blanchea omahyväisesti hymyillen ja siirtää sitten
katseensa Mitchiin.
– Et
taida aavistaakaan, millainen lutka tämä Blanche on?
-Kuinka
niin, miten kehtaatte nimitellä tulevaa morsiantani noin? Mitch puolustaa
Blanchen kunniaa. –Hahhahhaa, kylläpä
hän on saanut teidät pauloihinsa. Tämä lääkepöllyissä kulkeva haaveilija
vietteli viimeksi alaikäisen juoksupojan. Eikä hän nyt suinkaan ollut Blanchen ainoa
tai ensimmäinen poikaystävä.
-Mitä
ihmettä? Blanche, onko tämä totta?
Blanche
on puhjennut hysteeriseen itkuun. –Voi , Mitch, ei se ole niin paha kuin miltä
kuulostaa... Minä vain... Se oli..
Blanche
ei pysty jatkamaan, vaan säntää sisään kädet uhmakkaasti rinnalla seisovan
Stanleyn ohi. Hän tietää, että peli on menetetty, Stanley onnistuu kyllä
puhumaan Mitchin jättämään hänet, kuten kaikki edellisetkin poikaystävät.
***
Blanche
on taas kuin Tuhkimo kotiarestissa. Stanley ei jätä häntä rauhaan, vaan
ilmestyy kaikkialle uhkailemaan ja ahdistelemaan. Blanche ei edes uskalla
kertoa koko totuutta sisarelleen Stellalle: Stella tietää kyllä, että Blanche
ja Stanley eivät pidä toisistaan. Olisi liian kipeää kertoa Stellalle, kuinka
huonosti Stanley Blanchea kohteleekaan. Blanche muuttaisi omilleen heti, jos
hänellä vain olisi taloudellinen mahdollisuus. Hänen pieni konttoristin
palkkansa ei kuitenkaan mitenkään riittäisi oman asunnon hankkimiseen. Ja
toisaalta viimeisillään raskaana oleva Stella toivoo Blanchen asuvan hänen ja
Stanleyn alivuokralaisena ja olevan hänelle tukena ja seurana.
Blanche
haahuilee huoneessaan valkoisessa kokopitkässä yöpaidassa hiukset sekaisin ja
katse harhaillen. Huone on yhtä sekainen kuin hänen mielensä: lipaston laatikot
retkottavat auki ja alusvaatteita lojuu sängynpäädyllä ja lattialla. Blanche
tiputtaa lasiin hiukan tavallistakin suuremman annoksen oopiumia ja käy
vuoteeseensa. Hän vaipuu pitkien ripsien verhoamia uneliaita silmiään
räpytellen tajuttomuuden tilaan.
Blanche
herää unestaan kosketukseen ja tajuaa Stanleyn riisuvan ja koskettelevan häntä
kovakouraisesti. Jostain syystä Blanche ei tällä kertaa pelästy, vaan hän ymmärtää
nyt kaiken aikaisemmin tapahtuneen olleen väärinkäsitystä ja silkkaa erhettä.
Hän antautuu intohimoiseen leikkiin, jossa Stanley sitoo Blanchea eri
asentoihin kuin origamikukkaa ja paukuttaa Blanchen persikkaista takamusta strutsinsulkaisella
pölyhuiskalla.
Puhelin
pirisee vaativasti. Blanche herää houreestaan kietoutuneena yksin hikisiin
lakanoihinsa ja ryntää yhä sydän jyskyttäen puhelimeen. Sairaalasta soitetaan,
että Stella-siskon synnytys on alkanut vaikeasti ja että Stella toivoo Blanchea
paikalle.
Sairaalassa
synnytystuskien kourissa kärsivä Stella paljastaa vuoteen ääreen ehtineelle Blanchelle,
että tuleva lapsi ei ole Stanleyn, vaan Blanchen entisen poikaystävän Mitchin.
Blanchen sydän sykähtää; ei siksi, että hän olisi katkera Stellalle
poikaystävänsä varastamisesta, vaan siksi, että hän ensimmäistä kertaa oivaltaa
todella rakastavansa Stanleytä. Jos Stella on pettänyt Stanleytä, Stanley
haluaa varmasti eron.
Blanche
ryntää kotiin paljastamaan Stanleylle tietonsa tulevan lapsen oikeasta isästä
ja toivoo paljastuksen herättävän Stanleyssä kiitollisuuden ja rakkauden Blanchea
kohtaan. Mutta öykkäri-Stanley raivostuu, tarttuu Blanchea olkapäistä ja sysää
naisen seinään rynnätessään kohti sairaalaa. Blanche vajoaa lattiaan veri noruten
takaraivostaan.
Sairaalassa
Stanley hyökkää synnytyssaliin ja tuuppaa väkivaltaisesti kätilöt tieltään. Hän
tarttuu hätäisen Stellan kurkkuun kesken ponnistushengitystä, puristaa
raivoissaan ja kiroaa petturivaimonsa ala-arvoisin termein alimpaan helvettiin.
Sillä
välin verta valuva Blanche hoippuu sairaalaan Stanleyn perässä. Hän ehtii
huoneeseen näkemään, kuinka Stella päästää viimeisen parkaisunsa yhtä aikaa
syntyvän lapsen ensimmäisen parkaisun kanssa. Stanley on tappanut Stellan.
Blancen rakkauden houre väistyy ja alkukantainen raivo herää. Hän tarttuu
lähimpään kirurgin instrumenttiin ja hyökkää Stanleyn kimppuun. Sairaalan
henkilökunta ja riuskat vartijat ehtivät väliin ja erottavat Blanchen ja
Stanleyn toisistaan.
***
Blanche
leikkii onnellisena kauniissa puistossa pienen lapsen kanssa.Iloisena kikattava
tyttö muistuttaa kovasti edesmennyttä Stella-siskoa. Heidän elämäänsä ei
varjosta mikään, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Käsikädessä he
palaavat isoon kartanoon, jonka kuistilla hoitajat tarjoilevat teetä
lepotuoleilla istuskeleville sairaille. Horisontissa avautuu helkeäsalpaavan
kaunis alppimaisema.
***
Stanley
istuu vankisellissä laihtuneena ja likaisena. Ennen lopputekstejä kerrotaan,
että hänet tuomittiin murhasta elinkautiseen.